Blogi: Elinkaari- ja muut innovatiiviset toteutusmallit tuovat kysyntää ja tarjontaa infrastruktuurimarkkinoille

 

Suomessa kokemukset ns. elinkaarimallilla toteutetuista hankkeista ovat olleet myönteisiä, vaikka mallia on käytetty julkisten investointien toteuttamiseen vähemmän kuin muissa Euroopan maissa (elinkaarimalli vastaa kansainvälistä PPP-mallia). Mallilla voidaan rakentaa taloudellista infrastruktuuria, kuten tie- ja ratahankkeita, sekä sosiaalista infrastruktuuria, kuten kouluja ja sairaaloita. Euroopan komission ja Euroopan investointipankin tarjoama ESIR-rahoitus voi hyvin olla sellainen väline, joka maksimoi seuraavien vuosien kuluessa toteutettavien elinkaarihankkeiden hyödyn niiden tilaajille. Elinkaarimalli tuottaa kilpailutuksen ja kustannus-/aikataulukurin kautta merkittäviä tehokkuussäästöjä.

TEM:n ja EIP:n yhteistyönä järjestettiin 11.12.2015 PPP -hankkeita ja niiden rahoitusta käsittelevä workshop. EIP tarjosi tilaisuuteen asiantuntemustaan mm. rahoitusasiantuntijoiden sekä PPP-asiantuntijaorganisaatio EPEC:n osaamisen muodossa. Kansainvälinen esittelijäjoukko mahdollisti hankkeiden eurooppalaisten kokemusten jakamisen. Seuraavassa on vedetty yhteen joitakin keskeisiä huomioita päivän esityksistä sekä muutamia johtopäätöksiä mahdollisista jatkotoimista.

Elinkaarisopimus on yksinkertaistettuna pitkäaikainen sopimus, jossa julkinen toimija ostaa julkisen palvelun yksityiseltä palvelun toteuttajalta. Sopimukseen sisältyy tavallisesti kohteen suunnittelu, toteuttaminen ja ylläpito sekä etukäteen määritelty toiminnallinen arvo sopimuksen päättyessä. Elinkaarihankkeiden erityispiirteitä ovat muun muassa tulosten määrittely (output specification) suoritteiden sijaan (input specification) sekä yksityinen rahoitus riskinsiirron vahvistamiseksi. Kun yksityisellä palveluntarjoajalla on omat rahat ”pelissä”, kustannustehokkuuteen ja aikataulun pitämiseen on erityisen vahvat insentiivit.

Elinkaarihankkeilla arvoa rahalle

Tärkeimpänä asiana elinkaarihankkeissa on saavuttaa niin sanotusti arvoa rahalle, eli hyötyjä verrattuna vaihtoehtoisiin toteutusmalleihin. Tässä on saavutettu hyviä tuloksia kansainvälisesti, erityisesti hankkeiden aikataulun ja laadun toteutumisessa. Suomessa on keskusteltu elinkaarimallien rahoituksen hinnasta, mutta tällöin ei oteta huomioon, että riskinsiirto maksaa. Riskinkanto ei ole ilmaista myöskään julkiselle sektorille, joten rahoituksen hinnan vertailussa tulisi molempiin vaihtoehtoihin sisällyttää riskienkannosta korvaus. Eihän vakuutusmaksunkaan katsota menneen hukkaan, vaikka vakuutettu riski ei vakuutusaikana toteutuisi; vastaavasti elinkaarimallissa yksityiselle palveluntarjoajalle maksettu korkeampi rahoituksen hinta ei ole mennyt hukkaan, vaikka siirretyt riskit eivät toteutuisikaan. Sitä vastoin voidaan parhaassa tapauksessa nähdä vaikuttavuus onnistuneessa projektissa. Lisäksi aikataulutehokkuudesta syntyy merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä kuten onnettomuustilaston aleneminen, ajankäyttösäästöt jne.  Esimerkiksi Suomessa on elinkaarimallilla toteutettuja teitä saatu aikaisemmin käyttöön kuin mitä on arvioitu perinteisen hankintamenettelyn kautta saavutettavan.

Elinkaarimallia käytetään Euroopassa jatkuvasti ja sen uskotaan tuottavan rahalle arvoa myös korkean luottoluokituksen maissa, kuten Saksassa ja Ranskassa. Workshopissa käsiteltiin Saksan PPP-malleja, joilla tavoitellaan erityisesti tärkeiden hankkeiden aikaistamista sekä tehokkuutta käytettävissä olevalle rahoitukselle. Mallin avulla voidaan lisäksi hakea parhaita käytäntöjä toimialalle ja kannustaa toimijoita innovoimaan.  Saksassa PPP-mallilla toteutettavat tiet valitaan tarkkaan, jotta siitä saatavat hyödyt maksimoitaisiin ja työn alla on jatkuvasti useita hankkeita, mikä mahdollistaa pitkäjänteisen toiminnan kehittämisen.

Elinkaarimalli ei kuitenkaan sovi kaikenlaisiin hankkeisiin. Esimerkiksi Liikennevirasto on käyttänyt suurten ja haasteellisten hankkeiden toteuttamiseen allianssimallia, jossa hankkeen osapuolet vastaavat toteutettavan projektin suunnittelusta ja rakentamisesta yhdessä. Allianssissa riskejä jaetaan hankkeen tilaajan ja tuottajan kesken niiden siirtämisen sijaan. Tämä mahdollistaa joustavuuden muun muassa suunnittelutyöhön sekä riskien ja hallinnollisten prosessien käsittelemiseen. Malli soveltuu erityisesti monimutkaisiin hankkeisiin, joissa on vaikea määritellä heti alkuun, mikä on hankkeen laajuus ja mitkä ovat hankkeeseen liittyvät keskeiset riskit. Elinkaarimallihan sen sijaan soveltuu selkeämpiin hankkeisiin, joissa riskit ovat analysoitavissa ja kontrolloitavissa. Allianssimallin ja elinkaarimallin hankintaprosessit ovat luonteeltaan erilaisia, mikä johtaa erilaiseen kilpailulliseen paineeseen hankintamenettelyiden aikana. Palveluntarjoajan varhainen valinta lisää allianssimallissa joustavuutta kun taas elinkaarimallissa huomioidaan myös urakan jälkeinen käyttö- ja ylläpitovaihe. Toimintatapojen hyväksi todettuja käytäntöjä yhdistelemällä lienee mahdollista löytää kehityskohteita infratoimialalle joissa huomioidaan joustavuus ja hankkeen koko elinkaari.

Keskeinen johtopäätös workshopin esityksistä ja keskustelusta oli, että PPP -malleja käytetään Euroopassa ja malleista saadaan arvoa rahalle. Myös Suomessa on hankkeita, jotka valmiusasteeltaan mahdollistaisivat elinkaarimallin soveltamisen nopeastikin. Euroopan komission ja EIP:n tarjoama ESIR rahoitus voisi hyvin olla yksi välineistä, joilla maksimoi seuraavien vuosien kuluessa toteutettavien elinkaari-hankkeiden hyödyn tilaajan kannalta.

Hankkeiden valmisteluun liittyviä parhaita käytäntöjä on hanketoteuttajilla ja erityisesti julkiselle sektorille tarjolla ESIRiin liittyvän European Investment Advisory Hubin (EIAH) kautta  EPECin palveluiden muodossa. Kansallisesti hankevalmistelun ohjeita on tarjolla ESIR investointineuvonnasta.

PPP -workshopin esitykset löytyvät Ajankohtaista -sivulta.

Jon Forssell

Kirjoittaja on Inspiran apulaisjohtaja, joka on osallistunut erilaisten PPP-mallien suunnitteluun ja toteutukseen sekä taloudellisen että sosiaalisen infrastruktuurin hankkeissa.